Konsertti, vaativa

Tänään oli sitten loppukonsertti. Aivan upea konsertti oli. Riinalla meni hyvin.Riinakin on sellainen, että hän alkaa loistaa, kun pitää esiintyä. Opettaja oli tiistaina huolissaan , kun Riina soitti vähän välinpitämättömästi, mutta minä tiesin, että kun hän pääsee lavalle,  niin kyllä se sieltä tulee.  Mullakin piti odottaa konsertin loppuun kymmeniä esityksiä ennen kuin pääsin soittamaan. Panistit soittivat  myös ennen mua. Riina soitti melko alkupäässä. Ensin soitti osa pianisteista, sitten osa viulisteista, sitten taas pianistit ja sitten viulistit. Soitin siinä jäkimmäisessä.  Yleensäkin kaikilla viulisteilla oli hyvä sävelpuhtaus. Ihmettelinkin jo , että miten siis hirveänä pingottaa loputtomiin niitä sormien paikkoja, mutta sitten oppilaat soittikin tosi puhtaasti.  Soitimme kappaleet läpi ennen esiitymistä, niin ehkä mulla oli siinä tunteellisempi versio, mutta ehkä Bachia ei soitetaankaan niin tunteella tai yleensäkään barokkimusiikki ei ole niin tunteellista. Sävelpuhtaus oli Ok , mutta jossakin kohti meni silleen jännästi epävireessä, mutta ehkä juuri se tekee esityksestä esityksen. Hyvin kuitenkin meni, koska tuommonen soittoesitys voi mennä aivan totaalisesti pieleen niin helposti. Tulee semmonen black out.  Vähän huono valaistus oli myös.  Sain sen huiluäänenkin aikaiseksi. M.J-E sanoi, että pikkusen aloin juoksemaan lopussa, mutta ehkä se pianistikin alkoi. Eräs viulisti soitti sitten sen Riedingin konserton, jota minäkin harjoittelin syksyllä.