Isänpäivää

Dear Diart,

Eilen  olimme mieheni ja poikani Akin kanssa Loirin isänpäiväkonsertissa. Olimme aitiopaikalla. Loiri oli jotenki hyvin herkkä, jotenkin hauras , niin kuin itkuun purskahtamassa koko ajan. No, on ne Leinot sen verran spektaakkelimaisia, että itkeähän niissä melkein pitää. Biisit oli jotenki rockmaiseksi tehtyjä. kitaristi säesti sähkökitaralla. Vasta nyt kiinnitin nyt huomiota kappaleeseen " Se kuitenkin liikkuu ", mahtavaa, kun kitaristi säesti kuin hevimusiikkia. Loiri katsoi muutaman kerran meitä siellä aitiopaikalla, ainakin musta tuntui siltä, ja hyvä niin. Minäpä kerron nyt salaisuuden , että lopussa ennen väliaikaa  panin kännykkäni kuvauksen päälle ja kännykkä oli käsilaukussani päällä koko toisen jakson ajan. Kuuluu melko hyvin, kuvaahan siinä ei näy.  You Tubessahan se on nyt , mutta yksityisenä. Kävin Loirin konsetissa, v.1983 Kuopiossa, yliopiston salissa. t. C