Sukulaisten kanssa hermoilua

Varmaan olisi eri tilanne , jos  sillä velipojalla olisi omia lapsia. Kun , minä olin pieni, niin se komenteli aina minua ja sama asetelma on nytkin. Sitten se komentelee mun lapsia, ikään kuin omisi ne. Eikä se tajua sitä , että hekin alkavat kaikki olla jo täysi-ikäisiä, eikä niillekään saa sanoa mitä hyvänsä, eikä koskaan ole saanut sanoa. Mutta on se sanonutkin , vaikka että etkö osaa ja näin, pienenä. Jaakko sanoo, että se on aiheuttanu traumoja. Vanha koira ei opi uusia temppuja. Olin todella tyytyväinen, kun Jaakko jo sanoi, edellisellä kerralla , että olen jo aikuinen eikä minua tarvi komennella.  Koska minä olen nyt aika vanha , niin hermostun heti siitä komentelusta, joka kohdistuu minuun tai lapsiini. Sitten se sanoo , että eikö äiti luppaa. Sitten se yrittää saada pojat puolelleen, niin kuin minä olisin se lapsi. Mutta mun pojat, kun ne ovat jo nyt aikuisia, niin ne näköjään ei enää lähe sen latuihin. Semmosta kakaramaista käyttäytymistä. Minä en ymmärrä sen motiiveja.