Harmittaa, mutta ei harmita onneksi

Opettelin eilen ne "Pettävällä Jäällä " sanat. Nyt on sillai varmempi olo ,osaan ainakin viiden kappaleen sanat ulkoa. Vielä olis kaksi kuorobiisiä , mutta ne ne ei ehdottoman pakko osata ulkoa taysin.
Riinakin soitti eilen sitä Joella kappaletta. Soitimme sitä yhdessä kahdella viululla  ja sitten minä soitin pianolla ja Riina viululla.
Kävin sitten laulutunnilla ja melkein  joka laulussa tuli jokin muistikatko. Tässä täytyy löytää  sellainen muistamisen ja unohtelun kultainen keskitie. Muuten kyllä sujuvammin laulan.
Tänään oli sitten balettia. Tunti meni aika rauhallisesti. Stten siinä lopuksi teimme sarjaa ja keskittymiskyky ei ollut täysin tapissa, jäi siinä aluksi pois yks hyppy. Alex. kysyi ,että muistanko sitten ensi vuonna jne. Kysyin suoraan ,koska mulla keitti yli, että epäiletkö muistiani, miksen muistaisi siinä kuin muutkin. Kyllä mä sen Aleksandran tiedän , ettei se tarkota. Jotenkin , kun koko ajan pinnistelee muistamisen  kanssa, niin on sillai kireämpänä itsekin .Sitten tulee joku ja sano,. että tulla ei tuo muisti oikein pelaa, niin kyllä kai siinä hermostuu vähemmästäkin.  Muutenkin  tässä on kaikenlaista ohjelmaa aika paljon. Ei tässä joka kevät ole laulututkintoja onneksi. Oisko seuraavaksi viulututkinto, vitsi vitsi ?
Huomenna on Riinalla laskettelupäivä Paljakassa.