Dear Diary

Olin tänään lauluharjoituksissa. Lauloin ulkomuistista pari laulua, mutta tietysti tuli muistikatkoksia. Pitäisiköhän ottaa ne sanat varalta. On kyllä parempi laulaa, kun voi vapaasti laulaa, eikä niska väännettynä. Eläytyminen on myös parempaa, kun osaa ulkoa sanat. Ei tässä muuten mitään ihmeempiä. Mun pojat ovat juhlineet Vappua jo viikon. Värjäsin tukan ( tai mun mies levitti värin ) mustaksi, kun punaista juurikasvua pukkaa taas. Mun tukka kasvaa tosi hitaasti, vain 0,5 cm kuukaudessa. Kyllä oli aikanaan vaikea kasvattaa pitkää tukkaa, mutta ulottuihan se aikanaan puoli selkään.
Huomenna sitten kokoilen kamppeita baletin valoharjoituksiin perjantaiksi itselle ja tyttärelleni. Mulle tämä on uutta , mutta Riina on ollut baletissa jo vuosia.Kysyin Sandralta maanantaina puhelimitse ilmoittautumisesta ensivuodelle. Hän sanoi, että meistä tulee esittävä ryhmä, että nyt vuosi katsottiin , että miten meillä menee ja asia on selvä. Kyllä ne , jotka on siinä ryhmässä , ovat motivoituneita ja haluavat esiintyä. Kun Sandra on ulkomaalainen, niin se tenho tarttuu meihin suomalaisiin. Aika jännää, että parissa vuodessa olen jossakin balettiesitysryhmässä. Kun , nyt ajattelin , mulla on ollut aina hinkua tanssiin. Pienenä ihailin jäätanssijoita ja yritin luistella. Sitten aikuisiällä hankin oikeat taitoluistimet ja kyllähän osasinkin luistella paremmin kuin keskiverto, sirklailin tein ympyröitä , kaaria ( eteen ja taakse ), vaakaa ( myös taakse) kolmosia, pieniä piruetteja, pieniä valssihyppyjä. Ois saanu aikaan koreografian. Täälläkin Oulussa puin rullaluistinsuojat ja luistelin kentällä , kun toiset pelas jääkiekkoa. Sitten Riinan mukana tajusin mennä balettiin.
Löysin blazerin kaavat yhdestä käsityölehdestäni. Tosi hyvännäköinen ja työstetty kaava ja vielä mun koossa. Kai se on tehtävä pitkan kaavan mukaan , että piirtää läpi, leikkaa kaavat ja leikkaa kankaasta. Hyvä, kun voi sitten sovittaa mallinuken päälle.
Katsoimme elokuvan "Rukajärven tie". Aika realistinen kuvaus, mullahan on ihan omaa  materiaalia, johon verrata. Sellainen kuva siitä elokuvasta välittyy, että edetään vain maastossa ilman päämäärää ja jatkuva uhka päällä, ei ole ruokaa, väsymys painaa  Sellainen kuva välittyy myös saamastani materiaalista. Materiaalia on aivan yhden sotakirjan verran, mutten ole kirjailija, ehkä joku joskus on.
Tuossa mainitsemassa elokuvassa, on itseäni hieman häiritsevä seikka, nimittäin Franzenin  kampaus. Se on liian siisti, se on  vasta äsken kampaajalla leikattu  nykyajan kampaus.