Dear Diary

Eilinen päivä tuntui pitkältä vatvoin yhtä vanhaa traumaa.Tänään nousin noin klo 12.00 tuntuu, että nyt tuo trauma jäi lopullisesti taakse , tosi vanha trauma, ei uusi. Sandra on taas lähettäny paljon ohjeita mulle ja tyttärelleni balettikoulusta, mutta musta on todella kurja, kun se lauluesitys on samana päivänä , kuin balettiesitys. Miten siinä kahdeksi repeää ? Mun pitää harjoitella ne vettä valaen. Tuo Mirjamin laulu 2 on niin raskas laulaa, että sitä pitää varmaan harjoitella joka päivä. Opettaja anto ohjeita, että eka säkeistön laulat mezzoporte, sitten vielä mezzoforte, sitten pianissimo ja viimeinen forte. Alko jo ääni loppua viime tunnilla. Aina menee hyvät jutut tuollai pilalle. Baletissa Riina on sitten kolmessa esityksessä ja minä kahdessa.
Sain labratulokset tänään ja yks arvo oli vähän yläkantissa, tosin viitearvoissa, ennen se ei ole ollu noin paljoa. Lähetin kysymyksen lääkärille.
Versacen aurinkolasit tuli Englannista. Ne on sellaiset mustanvioletit, tosi hienot. Ne oli mulla äsken kun kävin Mupen kanssa ulkona. Vien tänään Riinan balettiin ja ostan Valveelta neljä lippua balettinäytökseen, sais ite niistä vähän. Oon taas yksin huomisiltapäivään. Oisin imuroinu , mutta ei ole pölypusseja. Otan entisestä roskat pois ja menoksi. Olotila mukiinmenevä. Ankara ketutus väisty vähäks aikaa.
Aamulla näin unta taas , että oli kotona ja mun isäni ja äitini oli siellä.Oon mä niitä ikävöiny. Oli niissäkin omat vikansa, ehdottomasti , oli ne voimakkaita persoonia, sellasia kulmikkaita. En kuitenkaan halua kerrata niitä muistoja päässäni yökaudet., vai pittääkö se vain sietää?