Nyt on ollut loskaista keliä. Olin torstaina ratsastustunnilla. Raimo ja Jaakko olivat myös mukana. Mulla oli käytössä nyt se " kauhukahva', jonka olin askarrellut turvaliiviremmistä ja mustasta vahvasta teipistä. Kahva auttoi niin, että uskalsin lähteä laukkaan paremmin. Keskittyminen e i mennyt siihen, että yritin ottaa kiinni satulan reunasta.
Kun hevonen lähtee laukkaan, niin laukka käskyjä pitää antaa usea kerta, jos se hevonen meinaa lopettaa laukkaamisen. Nyt , kun pidin kahvasta kiinni, niin saatoin naputtaa pohkeella niin monta kertaa, että hevonen lähti laukkaamaan.
Laukatessa nojasin taakse. Silloin hevonen laukkasi. Jos nojasin eteen niin, laukka alkoi pompottaa liikaa. Laukka-asentoa pitää harjoitella.
Hevonen päristeli taas tyytyväisenä. Palkitsevaa on , nähdä se , että hevonen on iloinen. Minäkin olen iloinen, kun hevonen on iloinen, kun ratsastan sillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti