Joulu

 Nyt on joulu melkein ohi. Joulu meni ihan tavalliseen tapaan. Pojat ja Jenni olivat täällä aatosta seuraavaan päivään. Heillä oli tosi hauskaa viidestään, Riina mukaan lukien. Sain lahjaksi huulipunan ja jotain voiteita. Annoin pojille rahaa ja Riinalle ostin vaaleanpunaisen sähköhammasharjan ja  Raimolle Kuoma - saappaat. Ruokana oli kaikenlaista kalaa. Pojat tekivät graavilohta ja paistoivat pari kinkkua. Olen ostanut kalkkunan ja se on tuolla pakasteessa. Se kalkkunan paistaminen on ollut mun oma perinne uutena vuotena.

Sää on ollut nyt talvinen. Lunta on satanut vähän ja pakkasta on yli viisi astetta. Huomenna  ajattelin mennä  luistelemaan. 

Nytkin osa pojista ovat täällä ja he palaavat lautapelejä, niin kuin aattonakin tekivät.

Olen jo soittanut viulullani ja kyllä siinä on hyvä ääni. Viulun ääni on sellainen pehmeä , mutta samalla kirkas niin kuin prosoittimet ovat. Varmaan se äänen hyvä laatu johtuu puusta, tilasin sellaista hyvää puuta.  En voi olla niin hyvä viulun tekijä , että sen takia viulu olisi niin hyvän kuuloinen. Viululla on taas parempi soittaa pariääniä ja yleensäkin parempi soittaa.  En olisi vähän aikaa sitten uskonut , että rakennan viulun. Kaikki lähti siitä, kun kokosin viime keväänä sellaisen viulusetin, joka oli koneella tehty. Se oli tosi painava soitin . Sitten luin netistä , että viulu painaa noin 400 g ja päätin keventää sitä keväistä viulua. Siitä se ajatus sitten lähti. Olen tilannut uudet puut ihan prima laatua ja teen toisen viulun, Sillä voi vaikka Riina soittaa.  Sanoisin , että viulun tekeminen onnistuu kyllä vähänkin kädentaitoiselta, mutta voi olla ihan kylmiltään olla työlästä ottaa kaikesta itse selvää. 

Tänä illalla katsoin elokuvaa Sodan kukat, joka kertoi Jugoslavian hajoamissodan tapahtumista esim. Vukovarassa. Meinasin oksentaa.  Jugoslavian hajoamissodat kesti kymmenen vuotta 90-luvulla. Uutiset niistä oksettivat silloin ja nyt ne tulivat sitten elävästi mieleen. Sitten luin juttuja vielä Wikipediasta ja vielä enemmän oksetti. Pitäisi sitten vaan kaivertaa puuta, että  paskamainen maailma unohtuu.  Olen pari kertaa käynyt Jugoslaviassa mm. Interraililla , mutta se on jo oma tarinansa. Olen kyllä sanonut , etten halua mennä niille alueille, koska se sota tulee mieleen. Kaikkialla on kyllä tosin omat sotansa. Kun asuimme Kuopiossa, niin naapuriin muutti niitä Jugoslavian pakolaisia. Ne oli kyllä synkän näköisiä.