Kävimme Posion keskustassa. Aina , kun käyn Posiolla, niin sitä ikään kuin elää muistoissa kaikki vuosikymmenet läpi. Oikeastaan kaikki vuosikymmenet ovat olleet ihan hyviä, mutta ne olen pilannut turhalla murehtimisella tulevaisuudesta. Nyt on ihanaa, kun ei välittömästi tarvitse huolehtia tulevaisuudesta ja siitä, mitä tekee. Nyt on aika seesteinen elämäntilanne ja voi vain toivoa, että se pysyykin tällaisena.
En nyt sitten tiedä , milloin sinne Sirniöön taas mennään. Se riippuu lumitilanteesta ja lämpötilasta. Olen yrittänyt löytää jotain firmaa, joka auraa lumia, mutta vielä se ei ole täysin ajankohtaista. Jos hihtolomalla on paljon lunta, niin ei kai sinne sitten ole menemistä.
Katsoimme yhtenä iltana Hitschcokin elokuvan.
Nyt olemme Oulussa ja liimasin vähän viulun seinämiä.
Korona leviää edelleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti