Pääsiäinen

Tulimme tänään Ouluun. Lähdimme Posiolle perjantaina. Menimme Posion Kirintövaaralle lauantaina. Riina meni laskettelemaan, mutta mulla monot puristi  ,enkä sitten välittänyt vuokrata sopivia, vaan istuin laskettelukeskuksen portailla pari tuntia. Välillä kävimme kahvilla . Oli ihan kiva kyllä istua ihan rauhassa siinä auringonpaisteessa. Sitten seuraavana päivänä menimme taas Kirintövaaralle ja minäkin olin ottanut niistä monoistani pohjalliset pois ja laskin pari tuntia. Kirintövaaralla oli molempina päivinä paljon väkeä . Toisena päivänä piti jonottaa puoli tuntia lippua. Siellä oli meneillään jokut suunnistuskilpailut. Itseasiassa mulla oli pieni rinnekammo, mutta se kyllä poistui ja ihastuin taas laskettelemiseen. Monot puristivat kyllä edelleen hieman. Ajattelinkin nyt ostaa uudet , kun on niin rajut alennukset menossa. Huomasin tuossa , että turhahan tässä on ikävöidä laskettelurinteisiin, kun sellainen on tuossa muutaman  viiden kilometrin päässä Ruskossa. Olin unohtanut koko paikan.
Pitääkin Sirniössä ollessa mennä sinne Kirintövaaralle. Ei oikein huvita hiihtää moottorikelkan jälkiä pitkin  järven jäällä. Sitten se menee siihen , että mennään autolla jonnekin ja ulkona ei tule oltua juuri ollenkaan. Aikoinaan kävimme myös Kirintövaaralla. Riina ja Aki olivat niin pieniä , että he laskivat pulkkamäessä, ja mäkeä piti laskea vuorotellen ja jonkun piti vahtia pikkulapsia.
Ostin Sirniöön mennessä Pudasjärven Kylmäsestä taas poron kuivalihaa, maksoi mitä maksoi. Sitten vuolin niitä ja nyt on niin koko kroppa turvoksissa, kun on pitänyt sitten juoda vettä paljon. Omat kuivalihat olivat kyllä ihan läpikuivaneet. Niihin ehti jo päivässä tulla sellainen suolakerros päälle. Toin ne Ouluun ja viruttelin vedessä  ja aion vielä uittaa niitä lihoja sokeriliemessä, että niistä tulee paremman näköisiä.
Kyllä nyt oli ihan lomatunnelma, kun ei ollut sen kummempia traumoja päässä , mitä nyt ihmisen normaalit demonit, mutta ei sillai , että koko ajan olisi naama kierossa. Osa murheista oli varmaan peittynyt joksikin aikaa suolakerroksen alle.
Illalla katsoimme televisiota. Yhtenä iltana katsoimme Vaarallinen tehtävä numero 1:n vuodelta 1996. Aika usein Sirniössä katsomme jonkun toimintaelokuvan, varmaan siksi , että siellä ei näy esim. Fri. Muistan erään pääsiäisen , kun katsoimme kauhuelokuvaa, nimeltään Village, niin rupes ihan pelottamaan , kun kuu paistoi ja tunnelma oli muutenkin aavemainen. Siitä on varmaa 15 v aikaa.
Paistoimme lammasta pienessä Lidl:n uunissa ja se ei meinnnut kypsyä millään. Mämmiä söimme myös paljon.

Kuva:  Kiririnteet, Posio

Kuva:  Oman kylän rinteessä laskemassa

Sain tietää varmuudella nyt serkkuni ja entisen opettajani ( opettaja ) poismenosta 92-vuotiaana. Että tämmöistä tämä elämä on.