Adagio

No, sehän on ihan lukijan vastuulla, jos tällä sivulla vierailee.
Aina, kun olimme Sirniössä puhuimme kuolemasta tai siitä , että kuka on kuollut.  Kaikilla lomilla puhutiin, kuka on kuollut tai kuka on kuolemaisillaan. Se oli sellaista, kun siellä se ikäjakauma on sellainen , että vanhoja on paljon. Se Sirniö on varsinainen hautausmaa. Mitenkähän sinne huvittaa jatkossa mennä? Mun poikakin sanoi, että on se hyvä paikka ja hyvät maisemat. Toinen poika sanoo, että se Sirniö on nyt ohi. Kolmas poika ei ole sanonut vielä oikein mitään. Pitäsköhän käydä muuallakin maailmalla eikä vain siellä Sirniössä ?
Vasta tässä keski-iässä löysin omat vahvuuteni. Olin siihen asti vähän niin kuin eksyksissä. Piti tehdä kaikkia tylsiä juttuja. Nyt , kuin olisin valmis niin paljon luomaan uutta  ja elämään, niin alan olla jo jollain lailla iäkäs. Sillä tavalla huomaan olevani  vanha , kun muut vanhenee rinnallani ( tai kuolee )Tuntuu, että joidenkin mielestä olen aina se sama pikku tyttö.
Olin tänään baletissa ja alkutunnista oli vaikeaa, mutta kyllä se siitä sitten meni. Teimme kaksi kertaa adagio sarjan ja tein sen sarjan koko sielullani. Siihen sarjaan voi niin eläytyä, kun ei tartte hyppiä. Kaiken tuskan valutin siihen liikesarjaan. Tunsin olevano jossain  avaruudessa pilvimassan päällä.
Kyllä me sitten taas hypittiinkin. Pitäähän sitä hyppiä , että kunto säilyy.
Sää on hieman viilentynyt.
Kurja olo.