perjantai 27. marraskuuta 2015

Syksyistä

Eilen oli viulunsoittoa ja kieltämättä se viime viikkoinen keskustelu aiheutti lieviä traumoja. Eikö se ole sama mitä sitä soittaa, kun kerran ite maksaa ?Opettaja sanoi, että Haydn ei ole minun tasoa, että soitanhan sen kyllä jotenkin . Siitähän on hyvä lähteä. En vieläkään tajua . mutta joka tapauksessa sain nuotit sellaisiin nopeisiin etydeihin. Opettaja kysyi , että mitä haluan , niin sanoin , että no, mikä ei ole liian kunnianhimoista sinulle? Siitä se keskustelu taas lähti. Päästiin yhteisymmärrykseen ja opettaja sanoi, että olen kuitenkin mahtavasti omistautunut asialleni, että älä kadota sitä.Aivan mahtavaa , että on sellainen asia ,jolle voi omistautua.
Ensi viikolla on Suzukikoulun pikkujoulu ja pitäisi opetella sanoja kuoroesitykseen.

1 kommentti:

  1. Tilanne kuulostaa tutulta niin aikuisluistelusta kuin soittamisesta. En ole päässyt viulunsoitossa opetukseen, mutta joskus alkoi tulla ongelmia mm. Suzuki 6:n kappaleiden kanssa. Palasin 3. ja 4. kirjan pariin ja harjoittelin asteikkoja sekä erilaisia jousituksia, ts. "back to the basics". Oikeastaan se auttoi paljon, ja ns. helpompia asioita voi ajatella "meditatiivisina" harjoituksina, joissa keskitytään kaikkeen mahdolliseen (äänen puhtaus, vire, jousenkäytön luontevuus yms.). Erityisesti aikuisluistelussa joudun usein jarruttamaan, sillä minulla on aika korkeat tavoitteet (haluan oppia kaksoishyppyjä). Välillä palaan kuitenkin mielelläni perusliikkeisiin, sillä sitä kautta saa varmuutta ja oppii kiinnittämään huomiota puhtauteen. No, en tiedä saiko tästä mitään tolkkua, mutta esim. pari viikkoa perusasioiden parissa voi tuoda lisää varmuutta. Itse lohduttaudun myös sillä ajatuksella, että näin aikuisena voi opetella kaikessa rauhassa. Tsemppiä, pääset varmasti sille tasolle mihin haluat!

    VastaaPoista