Dear Diary, taiteiden viikonloppu

 Nämä kuvat ovat balettikouluni  loppunäytöksestä. Tyttäreni on keltaisessa asussa keskellä. 

Jos hakemiasi kuvia ei nyt löydy , niin täältä löytyy samasta aiheesta samantyyppisiä kuvia :

http://www.lenninsiipi.fi/kuvagalleria/coppelia-baletti

http://www.lenninsiipi.fi/kuvagalleria/coppelia-baletti

Kuvat : Aki Kemppanen, editointi :Anne Ylisirniö-Kemppanen



LAULUT:

Tuulantei,  sävel :Oskar Merikanto , sanat Teuvo Pakkala

https://www.youtube.com/watch?v=xXwqMeIlsY0




Mirjamin laulu II, sävel : Erkki Melartin , sanat Eino Leino

https://www.youtube.com/watch?v=Ur0-f

Eilen oli ensimmäinen esitys, josta nämä kuvat ovat. Esityksiä ja harjoituksia on ollut niin monena päivänä, että ihan menee päivistä sekaisin. Eilen minun perhe oli myös katsomassa esityksiä. Kun olimme tanssineet  ja yleisö hurrasi, niin kyyneleet alkoivat valua . En tiedä, oliko se iloa , surua vai jännitystä. No, ei ainakaan surua. Ajattelin , että tätä fiilistä ei rahalla saa. Tältä siis taiteilijasta voi tuntua.  Kun tulin  kotiin , oli jo myöhä. Katsoimme televisiota ja jotenkin alkoi tass stressata seuraava päivä ja kaikki järjestelyt. Olin vielä kahden aikaan valvella. Koira puri jotain huopakynää ja se tarttui sen suuhun.Kysyin , että onko tuolla koiralla taas joku hampaiden välissä ja muovinpalanenhan siellä oli. Koira alkoi heti murista, kun lähestyimme sitä. No, onneksi koira sai kaivettua sen muovin irti. Ihan siinä oli paniikissa , että eläinlääkärireissuko tuli vielä keskellä yötä, onneksi ei.
Aamulla sitten heräsin siinä 10.oo. Joku muu ulkoilutti tällä kertaa koiran. Sekin on vähän ihmeissään , että mikä tämä kohellus tässä perheessä yhtäkkiä on. Laitoin nutturat itselle ja tyttärelle ja pukeuduimme esityksiä varten. Menin etukäteen Pakkalan koululle ja meillä oli kenraaliharjoitus pianistin kanssa. Esitys alkoi 13.30. Lauloin ensimmäisenä Tuulantein ja sitten ennen loppuaikaa Mirjamin laulun. Koska lauloin klassista, mulla ei ollut mikrofonia. Ääntä lähti yhtä paljon kuin kaiuttimista. Tosi kova ääni lähtee. Jälkeen päin tässä tarkastelin , että pianisti soittikin sen laulun  matalampaa, kuin sovimme. Muistin sanat ulkoa, joku pieni virhe, mutta sekään ei haittaa.
Sitten lähdin siitä Valveelle. Riina oli jo siellä. Tupsahdin yhtäkkiä sinne pukuhuoneeseen, siellä on ihan oma tunnelmansa, aivan kuin toisesta maailmasta .  Sitten huomasin , että meidän ryhmäni ei ollut esiintynyt vielä toista kertaa ja opettajamme sanoi , että hyppää heti esiintymisvaatteisiin , niin kerkiän esitykseen. Aivan hyvin kerkesin ja niinpä olinkin kaikissa kolmessa esityksessä. Olihan se hienoa, nyt on se tuttu hieman tyhjä olo , kun on ammentanut itsestään tuon kaiken. T. Cat
  Ps. lataan lauluni kohta puolin