Taiteilijaelämää

Keskiviikkona olin baletissa. Tunti meni ihan hyvin.
Torstai oli ihan kummallinen päivä. Puolen päivän aikaan poliisi soitti, että onko mulla MB-auto. Ensin säikähdin , että mitä ihmettä ,tuossa pihallahan se on, kun ajoin sillä vasta äsken. Poliisi sanoi, että rekisterikilpi on löytynyt. Se oli löytynyt Tuirasta. Poliisi toi sen  Akille, kun itse  olin silloin koiran kanssa lenkillä. Vähän outo juttu, mutta kai se rekkari  oli sitten pudonnut. Kiinnitin sen rekkarin takaisin paikoilleen.
Illalla Riina oli koiran kanssa lenkillä ja tuli sanomaan , että joku oli kaatunut maahan tien varteen . Menimme katsomaan ja siinä oli jo muitakin , jotka oli soittanu 112:n . Ei siinä mitään hengenvaaraa ollut. Lähdimme siitä pois , kun ambulanssi oli jo tulossa.
Tämä viikko on ollut aika rasittava kaiken kaikkiaan.
Soitin tänään Tubeen Bachin Arioson, jota olen soittanut aikaisemmin Tubeen, mutta sitten poistanut sen. Mietin tuossa , että soittamista voi verrata lentokoneen lähtöön. Ensin voi olla vähän haparointia ,ikään kuin lentokone vasta rullaisi kiitoradalla, mutta sitten  kun kone nousee kiitoralta , niin samalla tavalla musiikissa biisi alkaa kulkea. Yleensä , kun soitan , niin näen edessäni pilvet ,niin kuin lentokoneessa. Kappale pitää olla jo aika hyvin harjoiteltu siinä vaiheessa, että voi fiilistellä em. tavalla eläytyä. Olen niin koukussa tuohon fiilistelyyn, muuten seuraa tyhjyys.
Sää on ollut melko viileää.