Sirniössä viikonloppuna

Olemme käyneet Sirniössä kolme kertaa Mupen kuoleman jälkeen. Vasta nyt pystyin olemaan oma itseni. Minun täytyi etsiä tasapainoa. Tuska oli viiltävä ja luulin , että joudun suremaan taas loputtomiin , mutta onneksi se suru helpotti jo viime tiistaina.  olen lukenut netistä, että lemmikin menetys on viiltävä, mutta surutyö on nopeampi. Näin todella kävi.  Muppe oli sellainen hyvä tarina , suhde, jossa oli pyyteetön rakkaus eikä koskaan pahaa sanaa. Ihmissuhteissa on harvoin näin. Muppe oli ensimmäinen sellainen oma lemmikki.  Jos ei ole ollut tällaista suhdetta lemmikkiin, niin ei sitä voi ymmärtää sitten.  ONNEKSI  pääsin yli tuosta em. asiasta, ihan tuntui , etten jaksa surra enää mitään. Kaikki muutkin surutyöt asettuivat  uomiinsa.  Tähän asti olen ehkä ollut vain shokissa.Näin täällä vain mennään.
Sirniössä poltimme tulta takassa ja katsoimme pari elokuvaa: Napapiirin sankarit 2 ja 3.  Hyviä elokuvia molemmat. Yleensä en katso kotimaisia elokuvia, jos ei ole jotain erikoista , kuten esim. Talvisota tai muuta sellaista.
Nyt en puhu enää mitään Mupesta koskaan.