Tekstit
Näköala oli kadulle seuraavan hotellin ikkunoihin. Sitten lähdimme syömään paikkaan, jota hotelli suositteli. Se ravintola oli sellainen aikamatka menneille vuosikymmenille , koska siellä oli niin paljon vanhaa tavaraa.
Tiistaina päivän alkajaisiksi menin erääseen viuluateljeehen. Sain kokeilla erästä tsekkoslovakialiasta 4000 E maksavaa antiikkiviulua. Siinä oli todella hieno ääni, mutten raaskinut ostaa sitä. Menimme toiseen liikkeeseen, jossa oli myös tehdasviuluja , niitä en nyt sitten alkanut ostamaa, vaikka olisivat olleet halpoja.
Menimme Kaarlensillan ylitse ja kiipesimme portaita pitkin jonnekin korkealle kukkulalle. Linnan alueella oli Vituksen katedraali , jossa kävimme ensin. Sitten menimme taidenäyttelyyn siellä linnan alueella . Vanhimmat maalaukset olivat 1400-luvulla. Siellä oli esim. Rubensia. Katedraali oli tietysti hieno ja kaikkine tarinoineen olisi mennnyt tutustumiseen paljon aikaa , mutta voihan niitä pyhäinjäännös- ja vankityrmäjuttuja lukea netistä. Oikeastaan niin päin onkin parempi. Siellä oli tietenkin paljon turisteja. Yleensäkin Prahan matkailijat ovat sellaisia nuoria, joilla on kännykät joka tilanteessa valppaudessa. Hyvähän se on , että niillä voi navigoida ja ottaa kuvia.
Yleensä, kun hermostuin navigointiin tai kävelemiseen ,otimme taksin. Oikeastaan nyt toteutui illuusioni ajella taksilla ilmaiseksi milloin vain huvittaa. Esim. eräänä iltana hotellille oli noin 2 km, mutta jotenkin siellä kaupungissa tuntui eksyvän niin helposti. Taksi kiersi sitten jotain kiertoreittejä hotellille. Hinta sovittiin etukäteen ja silloin illalla hinta oli 12 E. Oulussa sama matka olisi ollut 30 E.
Prahan linnassa tietenkin nälkä yllätti. Siellä oli jo jokin ravintola , joka oli aivan täynnä, mutta ahtauduimme sinne kuitenkin. Sitten , kun olimme syöneet , niin ei voinut maksaa kortilla. Raimo lähti metsästämään pankkiautomaattia, mutta kaikista ne pankkiautomaateista, joista olimme yrittäneet
nostaa rahaa, eivät toimineet. Tarjoilija tuli taas kysymään, että aiommeko maksaa. Riinalla oli kuitenkin 50 E ja maksoimme ruoat helposti. Raimo odotti meitä Prahan linnan portilla. Tilanne näytti jo siltä, että joudumme tiskaamaan astioita.
Kun palasimme Prahan linnasta, niin huomasin erään divarin. Etsin sieltä vanhoja nuotteja. Lähellä ovea oli eräänlainen kasa nuotteja . Otin siitä Mozartin ja Haydinin nuottikirjaset. Myyjä sanoi hinnaksi ensin 13 E. Riinalla oli 10 E seteli ja saimme ne kirjat 10 E:lla. Myyjä sanoi, että ne ovat yli 100 v vanhoja.
Kävelimme sitten hotellille. Illalla lähdimme taas syömään.
Kaskiviikkona lähdimme vanhaan kaupunkiin. Kävelimme jonkin suihkulähteen ja kultakupolisen rakennuksen ja puiston ohi. Kävelinne siitä usein. Sitten vasemmalle ja siinä oli paljon liikkeitä ja kahviloita. Aikamme käveltyämme huomasimme sellaisia vanhoja autoja , tai ne oli tehty sellaisiksi. Yksi auto oli Mersu , jostain 1900-luvun alusta. Neljänkymmenen minuutin kiertoajelu maksoi 100 E. Menimme ajelulle ja kuljettaja esitteli nähtävyyksiä esim. Mozartin asuinpaikan ja kantakuppilan Prahassa. Kiersimme vielä edelleen ja kuski näytti , että tuossa jotain putiikkeja myös . Siinä kadun varrella oli sitten Louis Vuitton, Dior ja Chanel ym. vastaavat . Ei nyt ollut tarkoitusta ostaa mitään Louise Vuittonia, mulla oli kädessäni LV laukku, jonka olen tilannut aikoinaan netistä. Hyvä laukku se on.
Jäimme kyydistä samassa paikassa , josta lähdimme ja huomasimme , että olemme vanhankaupungin kupeessa 1300-luvulta peräisin olevan torin varressa. Siinä oli ensimmäiseksi mansikoita myynnissä ja ostin niitä litran. Tori oli sitten täynnä sitä matkamuisto krääsää. Ostin torilta mansikoita ja söimme niitä siinä torilla. Ne olivat ihania, kun oli vähän jano. Poislähtiessä ostin lisää mansikoita ja muitakin marjoja. Kaduilla oli myös kauppoja. Eräästä liikkeestä ostin 6 savimukia, joissa ei ollut ripaa. Ajattelin ottaa ne käyttöön juomalaseiksi.
Torilla huomasimme , että kello on kohta kuusi. Siis, kello oli viisi minuuttia vaille kuusi ja kohta Prahan astrologinen kello soi. Google Mapsista katsoin , että matkaa kellon luo on vain alle 50 m. Pari minuutia vaille kuusi olimme kellon luona . Porukkaa oli kertynyt katsomaan kellon lyöntiä. Juuri ehdimme perille, kun spektaakkeli alkoi. Luuranko soitti kelloa ja kukko kiekui.
Sitten huomasimme taas jonkun museo, joka oli sellainen illuusiomuseo. Voi ottaa kuvan, että istut suurella tuolilla tai kävelet ilmassa. Olimme tunnin siinä museossa, joka oli toisessa kerroksessa linnaa ja taas astrologinen kello löi, mikä oli helppo nähdä toisen kerroksen ikkunasta.
Sitten lähdimme hotellille päin , mutta taas alkoi hermostuttaa se ainainen käveleminen, niin otimme taksin lennosta. Emme menneet sinä iltana illalliselle , vaan ostimme Minimarketista ruokaa. Marketissa oli myös kannabistuotteita.
Seuraavana päivänä lähdimme eläintarhaan. Menimme sinne taksilla. Eläintarhassa oli kuuma ja eläimet olivat varmaakin jossain koloissaan . Näimme kuitenkin kirahvin ja norsuja. Se eläintarha ei nyt niin yllätys ollut, koska Portugalissa kävimme eläintarhassa ja siellä oli enemmän eläimiä. Olisihan tuokin ollut , mutten jaksanut olla siellä kuumuudessa. Pois lähtiessä tilasimme ruoat ravintolassa , joka oli siellä eläntarhan vieressä. Tilasin jonkin tsekkiläisen välipalan. Se oli sellainen, että perunamuusista oli tehty jotain palloja ja niiden sisässä oli kinkkua. Ne pallot oli jonkin hapankaalisipuliseoksen päällä. En oikein voinut syödä niitä. Lähdimme sitten taksilla takaisin hotellille. Riina oli suutuksissa siitä, kun ei oltu pidempään siellä eläintarhassa. Tilanteelle ei voinut tehdä enää mitään. En ollut unohtanut vielä sitä viulunostoa, ja koska hotelliltamme 300 m:n päässä oli eräs viululiike, niin ajattelin käydä siellä. Menimme sinne liikkeeseen ja siinä joku mies hioi jotain tallaa tai vastaavaa. Kysyin, että onko käsintehtyä viulua. Hän esitteli pari viulua, jotka hän oli itse tehnyt. Kokeilin yhtä. Soitin vain asteikkoa ja olihan siinä hyvät äänet. Päätin sitten luopua ajatuksesta ostaa tsekkiläinen viulu Prahasta. Viulun hinta olisi ollut 4000 E. Olisi mulla ollut sen verran rahaa, mutta en raaskinut.
Koska oli aika kuuma päivä, niin halusimme päästä jonnekin rannalle . Katsoimme netistä, että Vltava-joen varressa on maauimala. Tilasimme taksin ja lähdimme sinne. Söimme siellä aluksi kanahampurilaiset. Menimme nurmikolle pyyhkeen päälle. Joen rannalla oli porukkaa. Joella olin jotain lautailijoita, mutta uijia ei ollut ollenkaan. Parin tunnin kuluttua lähdimme pois sieltä rannalta. Tilasimme taksin Ambianceen. Sitten huomasimme , että voisimme mennä erääseen kuuluisaan kahvilaan, niin sanoimme , että sittenkin menemme Imperial Cafeeseen. Taksi jätti sitten Hotelli Imperialin eteen. Mietimme, että tämä ei nyt tainnut olla ollenkaan se kahvila , jonne oli tarkoitus mennä, kun siellä oli porukka puvut päällä kaikki. Meillä oli uimakamppeet muovipussissa . Mulla ja Riinalla oli kuitenkin mekko päällä. Henkilökunta toivotti tervetulleeksi. me sitten menimme, mutta sitten , kun he kysyivät, että minkä paikan olimme varanneet, niin eihän meillä sellaista ollut. Sitten he sanoivat , että sorry ravintola on täynnä tänä iltana. Lähdimme pois sieltä paikasta suuntana Hotel Ambiance.
Kävelimme boulevardilla ja kävimme eräässä putiikissa ostamassa t-paitoja. Sitten katsoin, että vastapäätä oli jokin Palladium-niminen paikka. Kun menimme ovista sisään , niin eteemme avautui valtavan laaja ostoskerros. Siellä oli muistaakseni 5 kerrosta . Ei siellä ollut mitään ostettavaa. Hieno paikka se ostoskeskus oli, jotenkin piilossa maan alla.
Alkoi olla jo vähän myöhä. Mua alkoi taas hermostuttaa se suunnistaminen, niin otimme taksin. Hotellille oli vain 2 km, mutta emme osanneet sinne. Taksi kierteli taas jostain kiertotietä. Sovimme hinnan etukäteen. Se oli 12 E . Siinä meidän rantareissumme sai ihan uudet käänteet. Oli kivaa, kun sai ajella taksilla tuolla tavalla ympäri Prahaa. Siinä hahmottui, kuinka iso kaupunki se Praha on. Lisäksi se kaupunki on tosi kaunis niin kuin sadussa. Kaikki talot ovat koristeltu ikkunanpieliä myöten jollain veistoksilla.
Perjantaina oli sitten kotiinlähtöpäivä. Huone piti luovuttaa jo klo 11.00. Jätimme matkatavarat hotellille. Olimme sopineet, että taksi hakee meidät 17.30. Päätimme mennä hengailemaan Palladiumiin. Kävelimme taas sinne paikkaan, jossa oli Prahan kaupungin museo , kultakupolinen palatsi ja puisto. Siinä aukiolla oli 1969 opiskelija (Jan Palach) sytyttänyt itsensä tuleen , kun Neuvostoliiton armeija oli vallannut Prahan. Siinä paikalla oli kukkia.
Poikkesimme erääseen kenkäkauppaan . Viivyimme siinä noin tunnin . Ei ollut mitään kiirettä. Ostimme kaikki itsellemme uudet nahkakengät. Kyllä minä sitten heti näen , jos haluan jonkun tuotteen, niin ostan sen, jos ei maksa liikaa. Sitten kun lähdimme ulos, niin huomasimme, että siinä oli Alfons Muchan taidemuseo. Hän on kuuluisa taiteilija , joka on tehnyt esim. monet 1900-luvun alun mainospiirrokset, joissa on tietty tyyli. Menimme museoon ja siellä oli myös jokin videoesitys tästä kyseisestä taiteilijasta. Otin muutaman kuvan , vaikka ei olisi saanut ottaa. Siellä museossa oli vieraana paljon nuorta porukkaa, aasialaisia aika paljon. Ostimme myymälästä Mucha - kuvia. Kun olimme lähdössä pois sieltä museosta, niin huomasimme , että alkoi satamaan. No, sitten piti ostaa pari Mucca-sateenvarjoa. Kun jonotimme taas kassan läpi, niin sade loppui. Kello oli jo niin paljon , että emme ehtineet sinne Palladiumiin enää. Lähdimme kävelemään hotellille . Nälkä kurni jo vatsassa. Huomasimme Cafe Palacen, jonne sitten menimme. Se oli luultavasti se kahvila , johon piti mennä aikaisemmin. Se oli sellainen 1800-luvun tunnelmainen kahvila ja seinillä oli kuvia asiakkaista vuonna 1898 esim. Lähdimme sitten hotellille ja taksi tuli hakemaan meidät lentokentälle 17.30.
Olin ostanut aikaisemmin erään spa- sarjan ( sen ostin Palladiumista ). Ideaparkissakin on joskus ollut sen em. sarjan esittelyjä, että suolaa hierotaan käsiin. En kehannut olla ostamatta . Sitten tuli pulma , että miten ne tuotteet kuljetetaan käsimatkatavaroissa. Meillä ei ollut mitään ruumaan menevää laukkua mukana. Kuorinta ainetta oli 800 ml ja voidetta 200 ml. Enntä, jos jakaisimme ne voiteet johonkin pusseihin kolmelle ? Ei oikein mitään järkeä. Sitten vaan heitin sen pakkauksen matkalaukkuun, että katotaan takavarikoidaan se 60 E:n voidepakkaus. Sitten turvatarkastuksessa piti avata ne laukut. Eräästä toisesta laukusta virkailija otti pois sellaisen 200 ml:n kosteusvoiteen. Ajattelin, että no niin eipä nyt sitten salakuljetus onnistunutkaan. Avasin toisen laukun ja siellä oli se yht. litran nestepakkaus, mutta naisvirkailija tuli siihen paikalle ja sanoi , että kaikki OK.
Aivan hotellimme vieressä oli pankkiautomaatti, josta voi nostaa rahaa kortilla.
KUVA: Illuusio , taidemuseo , Praha,, kuva Raimo Kemppanen
KUVA 2. : Illuusio museo 2., kuva Raimo Kemppanen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti