Catwomanbluesecrets ( JUHLAVUOSI,11. vuosi): Juhannuksen seutu ja retki Korouomaan

Menimme Posiolle Juhannuksen aaton aattona. Kaikki näytti olevan kunnossa. Aattona menimme Posion keskustaan ja ostimme elintarvikkeita . Grillasimme illalla makkaraa. Juhannuspäivänä emme tehneet juuri mitään erikoista.
Olimme suunnitelleet Korouomanretkeä noin pari viikkoa. Sunnuntaina ajattelimme käydä Korouomassa ja me katsoimme kännykällä jotain reittejä kyseiseen paikkaan. Ei oikein saatu selvää ja lähdimme keskustaan ostamaan ruokaa. Sitten menimme Ranuan suuntaan , koska sieltä lähti reitti Korouomaan. Menimme siihen Lastenlammelle ja siitä lähti jotain epäselviä polkuja sinne Korouomaan ja päättelimme. että tämä ei ole se lyhin reitti ja lähdimme pois. Menimme takaisin Sirniöön ja yritimme uudelleen saada kännykästä selvää , mitä reittiä olisi viisainta lähteä vaeltamaan. Huomasimme , että Pernun Saukkovaarasta lähtee uusi paremmin viitoitettu reitti Korouomaan. Sitten muistinkin, että olen kuullut aikaisemminkin , että Pernusta pääsee Korouomaan.
Maanantaina lähdimme kolmestaan liikkeelle ja Aki jäi koirien kanssa Sirniöön. Menimme taas ostamaan ruokaa ja lähdimme ajamaan Rovaniemelle päin. tien varressa oli opasteet Korouomaan , mutta siinä voisi lukea, että Saukkovaara. Pääsimme alkuhankaluuksista huolimatta sinne Korouoman vaellusreitille. Sääskiä oli tosi paljon ja aika kuuma . Vaeltajia tuli vastaan ja tulimme melko heti siihen jää kiipelypaikkaan. Meidän olisi pitänyt lähteä sille kierrokselle päinvastaiseen suuntaan kuin oli tarkoitus. Tästä johtuen jouduimme koko ajan kapuamaan ylämäkeen. Jos aikoi nähdä suuren ja mahtavan Korouoman , piti kääntyä katsomaan taakseen. Sitten tulimme sellaiselle levähdyspaikalle, jossa oli penkit ja pöytä ja joka suuntaan näkyi upea rotko. Söimme siinä eväät. Sitten lähdimme taas vaeltamaan. Reitti oli merkitty hyvin selvästi, mutta aloin jo ihmetellä , että miten tätä kävelemistä oli niin paljon . Säikähdin , että olemme menneet jonnekin väärälle reitille. Tulimme sitten sellaiselle näköalapaikalle kuin Hannun kallio. Sitten , kun jatkoimme vaellusta , että pitäisikö soittaa jonnekin ja sanoa , että olemme emn.paikalla , että mihin siitä pitäisi mennä. Kauhun tunne kävi hetken läpi koko ruumiin. Kaikki eksymistarinat pyörähti mieleen. Sitten ajattelin, ettei me voida olla niin idiootteja että eksyttäisi, kun merkinnät polun varressa olivat , niin selvät. Sitten tuli tutumpi näkymä ja pari vaeltajaa tuli vastaan. Kysyin , että missä laavu on ja he sanoivat , missä se on. Kävimme siinä sitten sellaisellä näköalapaikalla, jossa oli sellainen puro. Siitä kääntyi sitten oikelle tie poispäin ja vasemmalle päin sinne laavulle. Sanoin , että jos menemme pois meidän pitää mennä oikealle , mutta toiset sanoi , että meidän pitää mennä vasemmalle. Menimme sitten vasemmalle, mutta siellä oli vain se laavu. Me ihmettelimme , että miten tästä sitten niin kuin pääsee pois . Sitten huomasimme , minne pitää mennä , koska alkumatkasta kysyimme eräältä naiselta koiran kanssa reittiä. Huomasimme sitten , että parkkipaikalle oli 1,2 kim matkaa. Se oli koko matka ihan vastamäkeen soratietä. Jotenkin siitä aloin panikoida , että olen pudottanut kameran objektiivin. Mieheni lähti katsomaan laavulle, että oliko se pudonnut sinne. Minä ja Riina lähdimme kapuamaan ylös. Huomasin , että se linssi oli tuulitakin taskussa ja olin kietonut sen takin jotenkin ihmeellisesti ympärilleni, että se raskas objekiivi ei tuntunut ja luulin sen pudonneen.Sanoin , että tämä vaellus on yhtä raskas kuin se Saanan matka, koska oli kuuma ja kävelimme koko ajan vastamäkeen. Mun vaatteet olivat ihan hiestä märät ja sääskiöljyn teho tuntui jo loppuvan. Mulla ei ollut kännykää, enkä voinut soittaa minnekään. Viimein tulimme sinne autollemme. Huomasin , että miten helposti voi eksyä. Se on ihan 50 % , kun lähtee väärään suuntaan. Muistelen , että pikkutyttönäkin suuntavaistoni oli parempi, mutta nyt , kun en ole liikkunut metsissä, niin suuntavaisto ei enää toimi .
Katsoimme opaskyltistä , että se reitti olikin pidempi.. Luulimme , tai emme ajatelleet, että se vaellusreitti on noin 5 km. No, ei ihmekään , että se reitti tuntui niin pitkältä ja luulin hetkittäin , että olemme eksyneet. Korouoma oli aivan mahtava rotko ja jo tässä vaiheessä näytti meille, kuinka mitättömät aistisi ja voimasi voivat olla luonnon armoilla.
Ajoimme sitten Posion keskustaan. Ostin K.Marketista kuivaalihaa, vaikka se on tosi kallista.
Otin kuvia : kamera Nikon D3300 ja linssi Nikon Nikkor 50 mm. Linssi on vanha ja kuvat oli otettava manuaalisesti, että valitset itse aukon ja valotusajan. Päivänvalossa on vaikea nähdä kameran näytöltä, minkälaisia kuvat ovat. En ole muokannut näitä kuvia, joten täytyy sanoa , että hyvin onnistuivat. Vastavaloonkin tuli hyviä kuvia. Sitten kuvakulman valinta oli hankala, että tuli semmoinen rotkomainen kuva eikä esim. ojanpenkka.