Dear Diary

Ei mitään ihmeempiä viime päivinä. Kävin viulutunnilla tostaina ja harjoittelin sellaista asemanvaihto etydiä. Viulukappale on sellainen aivopähkinä, että missä asemassa kannattaa soittaa. Jos vaihtelee asemia nuotissa annetun  ohjeen mukaan , niin soitosta  tulee sujuvampaa. Lähdemme kaikki tänään maaseudulle. En ole käynyt joulun jälkeen missään, joten vaihtelu tulee tarpeeseen. Otan viulun mukaan ja merkkailen siellä asemia vaikka Bachin Two violins concertoon. Niin ja pitäisihän sitä hiihtää. Siihen pitää olla ladut. Pikkutyttönä sitä vain lähettiin ite aukomaan kinoksesta latuja. Nykyihmiselle pitää olla valmiina ladut luisteluun ja perinteiseen. Meillä oli kaksi kuuluisaa mäenlasku paikkaa : Koron- ja Hoikankuusen mäki. Se Koro on sellainen, että ensi vauhdilla alas ja sitten ylös. Mahasta aina kouraisi, kun jäisellä ladulla kovalla vauhdilla laski.  Se oli kuin olisi mennyt vuoristorataa. Sitten se toinen mäki oli pitkä ,oisko ollut puoli - 1 kilometriä. Sai olla tosi ylpeä , jos oli jo uskaltanut laskea Korosta tai Hoikastakuusesta . Muuten oli ihan lällärihiihtäjä. Onhan ne mäet siellä vieläkin laskettavissa, jos eivät ole metsittyneet. Koulussakin menimme liikuntatunnilla mäenlskuun. Jalassa oli jotkut sälesukset, jotka piti tervata: Lahtiset tai Järviset.