Viulun tekoa

Viikonloppu on taas mennyt. Nyt on ollut taas sohjoinen keli, mutta kävin lauantaina laskettelemassa. Keli oli huono , vettä satoi ja suksi ei luistanut. Kuitenkin se laskettelureissu otti voimille.
Jaakko ja Jenni kävivät täällä lauantaina.

Aloin kuitenkin kokoamaan sitä viulua, jonka osat tilasin Kiinasta. Viulun otelauta osa oli irti ja nyhversin sitä jollain pienoisrautasahalla, että saisin sen sopimaan siihen viulun runkoon. Sulatin luuliimahelmiä ilman vedessä liuotusta, kun en muistanut , että niitä piti liuottaa vedessä ensin. Ihmettelin , että mikä tähän liimaan on tullut. Liimamassa oli kuin pihkaa, sillä sitten tilkitsin liitoskohdan niin, että liimasin sen viulun kaulan paikoilleen. Seuraavana päivänä totesin , että otelauta on liian korkealla.
Aloin sitten porata viritin tappien reikiä. Viulun kaulaosa ei ollut tuettuna mitenkään ja kaula halkesi. Kaulaosa irtosi myös irti viulun rungosta. Sitten huomasin , että luuliimahelmet pitää liuottaa vedessä ensin ja sitten lämmittää. Tein uuden liimaseoksen ja puhdistin saumat hyvin. Liimasin hajonneet palat yhteen ja laitoin puristuksen saumoihin. Seuraavana päivänä porasin sitten uudelleen reikiä ja liimasidos kesti.  Löysin sopivia viritystappeja ja onnistuin sovittamaan ne ihan hyvin paikoilleen molemmilta puolilta. Nyt olin mitannut  otelaudan paikan , mutta oli se 1mm kierossa.

Sitten piti tehdä pönkkä ja sovittaa se paikoilleen. Sahasin pienoissahalla sopivan kokoisen palan. Pönkän paikoilleen asettaminen on vaikeaa, kun ei ole siihen tarvittavaa työkalua. Taivuttelin pari haarukkaa ja noin kymmenen yrityksen jälkeen sain sen pönkän paikoilleen. Kokeilin sitten sointia sellaisilla laadukkailla kielillä. Ensin ajattelin , että viulun voi heittää samantien roskiin, mutta siinä vielä kuulostelin sointia. Soitin vähän Bachia ja totesin, että annetaan vielä mahdollisuus.
Sitten hioin viuluun tallan hiekkapaperilla . Siihen on omat niksinsä. Hioin tallan sopivan korkuiseksi. Siitä tuli tosi siisti.

Sitten aloin värjätä sitä viulua. Sähkövalaistuksessa en nähnyt väriä ja viulusta tuli liian punertava. Suttasin sellaista ruskeaa akryyliväriä päälle. Ihan hyvän värinen siitä viulusta tuli , ei ainakaan enää ollut niin punertava. Työstin sitä väriä niin kuin öljyvärimaalausta.
Sitten levitin viulun pinnalle puuöljyä.  Muistin sitten , että mulla oli jotain lakkajauhetta, kun muuan vuosi sitten ajattelin koota viulun ja olin tilannut materiaaleja. Viulun osat eivät tulleet perille ja sain maksun takaisin.  Tutkin netistä viulun lakkaamistä ja sieltähän löytyi sana sellakka ja sitten muistin , että olin opiskellut sitä viulun lakkausta netistä muutama vuosi sitten. Katsoin netistä erään videon, jossa sellakkaa levitettiin ihmesienellä.
Sitten ajattelin , että kun kerran viulua teen , niin vedän siihen sellakat, niin kuin kuuluu.  Hioin pois sen puuöljyn ja pitää sitä vielä hioa.
Päätin , että mun on saatava jostain sitä sellakkaa. Netissä oli , että Prismassa ja Bauhausissa on sellakkaa. Menin Limingantulliin ja siellä ei sitten ollut sitä ainetta. Menin sitten Bauhausiin ja siellä oli sellakkaa. Sellakka on peräisin jostain hyönteisistä.
Nyt sitten odottelen , että puuöljy kuivaa kunnolla, että voi hioa sen pois . Se on sellaista väritöntä öljyä. Värit saavat jaadä paikoilleen. Kuunnellaampa sitten , millainen siitä viulusta tulee. Jos siitä ei tule hyvä-äänistä , niin poltan sen vaikka takassa.

Jos tekisin viulun myyntiin , siihen pitäisi ostaa kalliit kielet ja se nostaa viulun hintaa.

Tuossa viulussa on kaula pari milliä kierossa , mutta toisaalta mulla on käsikin vähän kierossa samaan suuntaan.