Pohdiskelua laulamisesta

Eilenhän mulle sanottiin , että pitäisi vielä kaksi vuotta ainakin laulaa ennen kuin voisin suorittaa II:n. Sitten aloin ajatella , että en tiedä alanko sellaista suorittamaan enää. Tuntui stressaavalta . Sitten taas punnitsin , että voinhan kuitenkin laulaa  niitä biisejä , jotka siinä listassa on ilman stressiä . Laulan omaan tahtiini ja ehkä sitten joskus se tutkinto. En ala enää stressaamaan . Olin valmistautunut stressaamaan vielä vuoden , mutta nyt en stressaa sillä asialla  yhtään. Olenhan kuitenkin suorittanut sen laulu I.:n ja se on jo aika paljon. Voisin esiintyä jo nyt. En tee sillä II:a  toisaalta mitään. Lauluahan voin harrastaa, tosin kesän aikana on vähän unohtunut, mutta kyllä se kipinä taas sieltä leimahtaa.
Tänään on mulla ja Riinalla viulutunnit peräkkäin. Toinen soittaa ja toinen odottaa. Tämän vuoden on viulutunnit sillä tävalla. On se erikoista.
Kävimme viulutunnilla ja opettaja sanoi, että olen selvästi taas kehittynyt. Sain nuotit Vivaldin G-duuri konserton largo ja allegro osaan. Sitten saan tulevaisuudessa vielä Toivo Kuulan viulusävellyksiä. Ne ovat varmasti ihania. Olenhan soittanutkin yhden nettiin vuosi sitten. Pitääkin kokeilla tuota Vivaldin G-duuri konserttoa taas parin vuoden tauon jälkeen alusta.
Kävin aamulla labrassa . Sokeri on vähän koholla. Sama tilanne kuin vuosia. Se on se esidiabetes. Kilpirauhasarvot mittaan vuoden lopussa. Henkisestihän  olen  sellainen vähän yli 20. Luonnehan se säilyy, vaikka muuten rapistuu.