Aurinkoista

Lauantaina kävimme pikkuserkun ja hänen kihlattunsa kanssa ensin Toripoliisissa syömässä ja sitten Toppilan Möljällä katsomassa Tangot solmussa esitystä .Mulla oli ylläni Marimekon kankaasta tekemäni mekko.  Tosi kylmä ilma oli. Sunnuntaina oli jo lämpimämpää.
Aki meni tänään kesätyöpaikkaansa. Ajattelin soittaa viululla Tubeen pari kappaletta, pari Seitzin konsertti -kappaletta, jotka ovat Suzuki nelosessa. Kumma , että Bachin Largo on Suzuki 8:ssa, vaikkei se mun mielestä mikään niin vaikea ole. Suzuki 8:ssa ja 9:ssä on sitten pari konsettia ja siinä ne mun viulistin opinnot ovat pähkinän kuoressa . Pitäisi oppia tuo vibrato. Riinakin on soittanut tänä kesänä  Leijonakuninkaan melodiaa.Mun mieskin on tosi hyvä laulamaan , mutta ei halua esiintyä. Minä itse haluan esiintyä , mutta sitten taas vetäytyä jonnekiin kuoreen. Pitää olla niin kuin taito ja halu esiintyä, niin siitä se paketti syntyy.
Kuuntelen usein omia viulukappaleita. Niistä tulee jotenkin positiivinen olo. Soitossa on haluamaani tunnetta , niin kuin isänikin soitti kannelta ja ei aina saanut selvää, että mitä se soittaa, mutta se soitto oli jotenkin melankolista ja riipaisevaa. Valitettavasti silloin ei ollut You Tubea , mutta on mulla kaksi C-kasetillista kannelmusiikkia. Olen joskus ajatellut taltioida ne Tubeen, mutta kun ei niistä tiedä, mitä se soittaa En sitten tiedä , mikä on kappaleen nimi.. Jos jotain vieraita kävi, niin heti alkoi sitä kannelta soittaa. Soittihan se Posion maatalousnäyttelyssäkin kannelta vuonna-76. Heti, kun tuli musiikista puhe, niin aivan erityinen palo syttyi, niin kuin syttyy mullakin.EIPÄ SITTEN MUILLA SYTYKÄÄN.Hetkinen, kyllä RIINA KEMPPASELLA. Muut sanoi, että älä aina soita sitä kannelta, että ole vähän aikaa hiljaa. Sitten vanheni ja sormet eivät enää soittanut ja sitten hiipui elon liekki. Pienenä soitin kitarasointuja , kun katsoin kun isäni siirsi kättään kanteleessa, niin näin että nyt pitää vaihtaa  sointu. Se aina puhui , että ammattimuusikot on jotenkin erikseen. Mutta ei ne ole.Mulla oli joskus viulu mukana kotona ja yritin soittaa, niin isäni sanoi, että menee penkin alle. Sanoin , että voisin ottaa soittotunteja , niin se sanoi, että sehän on kallista, että ammattimuusikot on erikseen. Minä heitin se viulun vuosikymmeniksi roskiin , ettei sitten soiteta, kun ei kerran osata. Sitten se sanoi, että osaan parhaiten koko kylästä soittaa viulua. Se oli sellainen lapsenmielinen mies. Kaikkiin meidän höpötyksiin lähti mukaan. Kerrankin ajettiin meidän pulpettiveneellä 20 km jokea. Sitten meni sokkatappi poikki ja silloin ei ollut kännyköitä, niin oli paniikki , että miten täältä selvitään pois. Sitten minä ja mieheni soudettiin jokea pitkin ja isä piti perää. Jaakko ja Aatos oli veneessä. Just kerettiin pois ennen myrskyä. Aina kun isäntä lähti mukaan, elämä oli suurta seikkailua.