Dear Diary

Tämä viikko on ollut kertakaikkiaan aivan erikoinen. Oulussa tapahtui keskiviikkona verityö, kaksoissurma.  Tekijä saatiin samana iltana kiinni, toisin sanoen hän kuoli poliisin luotiin. Katsomani kauhuelokuvat muuttuivat yhtäkkiä todeksi. Yksi ilta piti jännittää, että tuleekohan tänne joku kirveen kanssa. Seuraavana aamuna kaupunki saattoi taas hengähtää.
Menin tiistaina viulutunnille, koska Riina oli sairaana, niin menin sitten hänen tilalleen. Soitin hätäisesti sitä Vivaldia taas. Olin viulutunnilla myös torstaina ja soitin Vivaldia sitten hitaammin. Opettaja sanoi, että nyt on hyvä tempo. Minusta oli itsekin kiva soittaa hitaasti ja tuli sellainen olo , että  näin näitä kuuluukin soittaa, siis nautinnollisesti. Viuluni ei ole vielä muovautunut ääneltään , kun on noin uusi.Kuulemma vasta kuukauden kuluttua. Sattu kyllä netistä tilattuna hyvä viulu , vaikka niitä pitäisi kokeilla ensin. Korjailin sitä mun vanhaa viuluani . Avasin takakannen ja laitoin liimaukset kohilleen ihan erikeeperillä. Otin kaikki Blastic Padding mönjät pois. Laitoin sitten äänipinnan rautalangalla oikeaan paikkaan ja paikkailin kynsilakalla. Tilasin uudet kielet ja pari tallaa. Tilasin myös sellaisen puisen olkatuen.  Hyvä ääninen viulu siitäkin tulee. Yhdessä vaiheessa heitin sen jo roskiin , mutta sitten hain sen vielä sieltä ja korjasin. Mulla on sellainen ihme korjaus- entisöinti vimma aina. Tallan säätäminen on tarkkaa, ettei  kieli ole liian korkealla, muttei myöskään osu otelautaan.Tuolla uudella viululla saa niin helposti haluamansa äänen aikaiseksi. Sanoin  vielä opettajalle , että jos seuraan sormituksia, niin menen sekaisin. Saa soittaa miten haluaa, jos lopputulos on sama. Soitan sitten ensi keväänä  sen Vivaldin G-duuri korserton pianosäestuksellä.
Tänään olimme pikkuserkkuni ja hänen kihlattunsa kanssa katsomassa Addams Familyä teatterissa. Ensin kävimme Haraldissa syömässä. Hyvää ruokaa oli ja esitys komea.