Vapunaattona oli vähän koleaa. Kävin ratsastustunnilla. Aurinko paistoi. Ratsastin Muusalla. Muusa oli tosi hitaalla nyt. Luulin, että on rento ratsastustunti, mutta puolet ajasta sai hoputtaa sitä hevosta liikkeelle. Rapsautin sitä lopulta vähän raipalla ja hevonen alkoi jo hermostua tosissaan. Se nosti päätään äkkinäisesti ja nykäisi taaksepäin. Luulin jo hetken, että nyt se hevonen nousee takajaloilleen. Käänsin itseäni vähän vasemmalle ja hevonen rauhoittui. En itse juurikaan hermostunut siinä tilanteessa sitten. Menimme kuitenkin sitten ravia, kun se hevonen lopulta uskoi. Kokeilin laukkaa pitkästä aikaa oikealle puolelle. Hevoselle oikea puoli oli ilmeisesti helpompi. Se nosti laukan vain ihan vähän oikealle puolelle. Mulle taas vasen puoli on helpompi. Olin vähän ehkä hermostunut, kun juuri vapunaattona 2011 putosin samalla kentällä hevosen selästä. Ranne murtui. Silloinhan se ratsastus jäi pois. Nyt kuitenkin lopulta yhteistyö sujui sen verran hyvin, että tunnin lopuksi otimme yhteiskuvan. Vähän oli draaman kaarta.
Illalla katsoimme elokuvan Hohto.

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti