Posiolla

 Tänään on ollut aika viileää, vaikka aurinko on paistanut. Ei helteitä välttämättä tulekaan. Esim. 80-luvulla oli viileitä kesiä. 

Kävimme tänään Posiolla. Meno oli jo vähän rauhoittunut.

Tuossa ajattelin, miten sekavia tunteita täällä käyminen herättää. Menneisyydestä ei saa mitään takaisin. Tämä kylä ei tule olemaan koskaan se, mitä se on ollut, kun olin nuori. Kun käyn hautuumaalla, näen että monia tuntemiani on kuollut ja niin tulee tapahtumaan. On järkyttävää nähdä, kun hautakivessä lukee jonkun nimi, jonka luulen olevan elossa. Vuoden aikana on kylä autioitunut lisää, siis lisää autioita taloja. En oikein osaa sanoa, mikä on tunnelma tästä kaikesta syntyy, joka tapauksessa tunne on voimakas. Se on varmaan surua ja kaipuuta siihen, jota ei enää ole, tavallaan pelottavaakin. Ei pitäisi välittää. Aina tämä sama juttu.