Takaisin Suomessa

Matka Mallorcalle meni hyvin. Pieniä lomalaisen harmeja tietenkin oli. Hotellissa ei ollut ilmastointia , vain katossa tuuletin ja aivan liian kuuma oli. Hotelli oli sellainen pieni perheyritys . Siellä oli vain yksi eläkeläispariskunta Suomesta meidän lisäksemme.Muut meni eri hotelliin. Sitten siellä oli jokin irlantilainen nuorisoporukka, jotka melusi aika paljon . Ei ne mitään niin huonosti käyttäytyviä olleet, mutta puhua pälättivät yöllä altaalla. Eläkeläispariskunta oli tehny niistä valituksen.
. Minä itse koin sen niin , että on elämää täällä hotellissa. Eläkeläispariskunta väitti, että ne paukuttelee ovia, mutta myös ilmavirta paukutteli ovia. Englantilaisnuorilla on vissiinkin huono maine siellä Mallorcalla, jossain huumeessa ovat sekoilleet.
Aamiainen oli sellainen tavallinen, että oli suolaisia ja makeita syötäviä , kahviautomaatti ja mehua.
Uima-allas oli siisti ja siisteys hyvä yleensäkin. Mutta siellä hotellissa oli kirppuja ,minussa on jotain kolmekymmentä kirpunpuremaa, mutta on ne nyt parantumaan päin. Vasta Suomessa googlasin , että ne pahkurat oli kirpunpuremia.
Matka oli kuitenkin ihan hyvä, hellettä menimme hakemaan ja sitä oli. Ihmiset olivat iloisia ja ystävällisiä. Otatin itselleni tatuoinnin. Teen myös lomadokumentin , matskua on jonkin verran.

Ilmeisesti tässä on  erään nuorisoporukan jäsenen kirjoitus.

http://www.tripadvisor.fi/ShowUserReviews-g562815-d566334-r293642721-Hotel_Miranda-Santa_Ponsa_Calvia_Majorca_Balearic_Islands.html#CHECK_RATES_CONT

No , se oli sellainen hotellikokemus nyt tällä kertaa, aika intiimi tunnelma. Mulla tarttui hiusväriä tyynyyn ja henkilökunnasta yksi oli kysynyt Jaakolta , että olenko joku taiteilija , kun käytän värejä ja puhuuko tyttäreni koulussa englantia. Semmosta normaalia uteliaisuutta oli suuntaan ja toiseen, kiusallistakin . Tuli mieleen joku Agatha Christien kirja. Hotellia piti kaksi naista ,ainakin  toinen englantilainen.
Olemme olleet kerran tosi isossa neljän tähden hotellissa.

Risteily oli aika jännittävä. Laiva keinui niin, että lasit kilisivät baaritiskiltä lattialle. Jotkut oksentelivat. Itse katsoin koko ajan horisonttiin. Pari kertaa pysähdyimme uimaan ihan siitä laivasta pulahtamalla. Riinakin meni veteen, onhan hän kyllä hyvä uimaan. Paellaa jaettiin isoista kattiloista.
Aika merkillistä, että pystyn kellumaan vedessä vaikka jalat ja kädet ristissä, tai kädet ylhäällä. Sen täytyy johtua hyvästä vartalon hallinnasta ja se on baletin ansiota. En tarvitse mitään uimapatjoja.

Seki tatuointi oli ihan extempore. Huomasin tatuointiliikkeen ja seuraavana päivänä menin varaamaan aikaa. Joku nainen varasi ajan perjantaille klo 20.00, koska tatuoinnin ottamisen jälkeen ei saa olla auringossa tai uida. Katsoin kuvia ja melko heti huomasin hyvän kuvan. Sitten perjantaina menimme sinne tatska liikkeeseen. Siellä oli sellainen kauttaaltaan tatuoitu tumma espanjalainen mies rantasandaalit jalassa.Ihokin  oli tumma kuin noessa. Vähän katsoin , että mikä tämä paikka on . Seinällä olevat kunniakirjat rauhoitti kuitenkin. Sitten menin siihen penkille ja kuuntelin reggaeta. Se oli Bob Marleytä : I shot the sherif, no woman no cry jne. Kaikki meni hyvin .